Biedermeier tyynyt

 Kerroinkin jo aiemmin Biedermeier sohvasta, joka uusittiin kokonaan, sohvaan kuuluu luonnollisesti käsinoja tyynyt, jotka uusittiin samalla kuin sohvankin verhoilu.

Sohva ei ihan varsinaisesti taida olla Biedermeir, vaan lähinnä sen tyylinen. Tyynyt eivät tule käsinojien upotuksiin vaan lepäävät istuimella. Näin ainakin oletimme opettajan kanssa, koska varsinaista sohvan runkoa emme ole koskaan nähneet.

Oppikirjassa perinteinen verhoilu on kivan näköinen ohje kovakantisen tyynyn tekoon. Sitä katselin ja tutkin useasti sohvaa tehdessä ja päätimmekin, että tyynyt tehdään sen ohjeen mukaan. Työ oli hauska, ja melko nopea tehdä. Oli myös kiva käsitellä jotain mikä mahtuu helposti työpöydälle jättimäisen sohvan jälkeen. 😅

 Vanhat tyynyt eivät olleet mitenkään ryhdikkäät, vaan rouhitulla vaahtomuovilla täytetyt pussit. Asiakkaalta ei ollut tullut toiveita tyynyjen ulkoasuun, joten päätimme antaa niille hieman toisenlaisen ulkonäön kovakantisina. Uuteen kankaaseenkin sopii mielestäni hyvin ryhdikäs ja hallittu muoto enemmän, kuin pehmoinen nyssäkkä.

 

 

 

 Näin se sitten tehtiin:

 Juuttikankaaseen ommeltiin täytelankalenkit, jotka täytettiin meriheinällä.

Työtä helpottaakseni heftasin kangasta hieman pöytään kiinni.

 

 

 

 

 Meriheinäpellon päälle muotoiltiin puulastusta makkara.

Tämän kanssa vierähti tovi kun en ensin uskaltanut laittaa lastua ihan kunnolla. Tyyny olisi jäänyt liian lötköksi, joten neulasin pakettia kiinni ja avasin ja täytin lisää muutamankin kerran, että sain miellyttävän lopputuloksen.

Kun täytettä oli mukavasti, ommellaan sauma pötkylästä kiinni.

 

 Päihin survottiin lisää täytettä, mutta ei kuitenkaan niin, että päät olisivat pullistuneet ulospäin.

Sopivan täytteen määrä oli määritelty ei kivikova mutta ei kuitenkaan sormin puristeltava. Sillä sitten mentiin ja parviälyllä kokeiltiin mikä olisi hyvä määrä pötkylään täytettä.

 

 

 

 Tyynyn päätyihin tehtiin reunatuki ompeleet. Niistähän minä tykkään, ja niitä on jo vähän kokeiltu aikasemminkin. 😆

 

 

 

 

 

 Tyynyn keskelle kahdesta suunnasta tehtiin läpiveto ompeleet ja tyyny rytättiin kireäksi ja rumaksi neliskanttiseksi palikaksi.

Joka reunalle tehtiin täytelankalenkit, jotka täytettiin hampulla. Muutkin pehmuste materiaalit olisivat käyneet, mutta päätin hamppua käyttää, koska sitä käytettiin sohvassakin samassa kohtaa. Ovat siis samoista materiaaleista tehtyä ja tällainen yhdenmukaisuus on minusta mukavaa. 

 

 Hampun päälle harmaavanu, ja koko komeus liinataan kasaan tiukaksi paketiksi. Sormivoimat olivat kysyttyä tavaraa tässä hommassa, koska tyynyn koko on hieman kasvanut kaikesta täytteestä ja nyt olisi saatava koko nippu palaamaan alkuperäisiin mittoihin. Tämä olisi erittäin tärkeää varsinkin jos tyyny tulisi koveran käsinojan alle. Tässä sohvassa ei onneksi näin ole, mutta ei silti lepsuta periaatteista. Sain kuin sainkin puristettua koko homman mittoihinsa. Ommellaan piilopistoin saumasta, päädyt kiinni kanttiin ja tyyny on valmis verhoilukankaalle.

Valmiit tyynyt.