Ensimmäset harjoitukset

Ja kouluun, alueeseen ja luokkatiloihin tutustuminen.  

 

Ihanaa, ensimmäinen päivä oikeasti koululla. Olemme jo Teamsin välityksellä toisillemme jutelleet, mutta nyt viimein äänet saavat kasvot ja koko opiskelun muuttuu realistisemmaksi kun pääsee oikeasti koulun alueellekin.  Kierrämme koulun kampusalueen ja nappaamme valokuvat oppilaskortteja varten. Käydään läpi yleisiä sääntöjä ja vain tunnustellaan miltä se nyt tuntuu oikeasti aloittaa opiskelu. 

Ja se tärkein, eli omaan työkalupakkiin kurkistaminen.  

 

Verhoilijan työkaluihin kuuluu:

sakset, niitin-, nupinnostaja, vinosivuleikkurit, sorkkarauta, metallimitta, kangasmitta, verhoilijan vasara, puupäinen vasara, satulavyönkiristäjä, linjapihdit/tongit, ratkoja, pryyli, tuplarit, patjaneulat, suojalasit, tussi, kärkisarja ja vihko ja tottakai niittipyssy. Osahan oli jo tuttuja ihan vaatturin opintojen ja oman ompeluammatin myötä, mutta on tässä uusiakin tuttavuuksia.

Ihan ensimmäinen homma jota saatiin kokeilla oli pikkutuolin kankaan irroitus. Tämmöistä olin jo kotonakin joskus päällystänyt ja nyt heti pitää tunnustaa, etten todellakaan irroittanut sitä vanhaa kangasta. Vetelin vaan uuden siihen päälle. =D Nyt opetellaan tekemään asiat oikein.  Eli niitinnostaja kauniiseen käteen ja irrottelemaan.  Hikihän siinä hommassa tuli, ja tämä on vain pikkuinen lauta jossa niittejä, mietin millaien kuuma aalto tulee kun kokonaista tuolia purkaa, saatika nojatuolia tai sohvaa.

Hieman harmittaa, että satuin valitsemaan samanlaisen kankaan, kuin minä irroitinkin, ei ihan tule selväksi mitä tässä on tapahtunut. Mutta siis kankaan irrottua, nidotaan tilalle uusi. Nitominen olikin hauskaa puuhaa. Varsinkin kun oli kunnon välineet. Ne muutamat tuolit mitä aikaisemmin on itsenäisesti puuhastellut on paukuteltu ihan hartiavoimin käsinitojalla. Kun on paineilma nitojaan päässyt käsiksi, ei ihan heti (tai koskaan) tule palattua siihen vanhaan menetelmään.  Ja uutta opin tässä muutenkin, miten kangas tulee mitata ja kuinka tärkeää on kunnolla kiristää kangas paikalleen ja mihin suuntaan vedetään, jotta lopputulos on oikeasti siisti. Itse ainakin tyytyväinen tuohon. Kyllä siihen peppunsa laittaisi.

Jos, olet tehnyt kuten minäkin aikaisemmin, etkä siis irrottanut vanhaa kangasta vaan levitit vaan uutta päälle. Tässä kuvassa näkyy mitä tuoli on sisäänsä kätkenyt. Ja se onkin yllättävän mielenkiintoista. Jos olisi vanhakin tuoli, tässä kohtaa näkyisi jos jonkinmoisia vanunraatoja. Tämä harjoitus istuin on vielä hyvässä kunnossa, kun ei siinä kukaan koskaan istu, kankaat vain vaihtuvat. Vanhan kankaan irroittaminen kyllä kannattaa, saa käsityksen istuimen kunnosta, vanerissahan voisi olla halkeamia, tai vanut todella kuluneet. Toki vanujen kulumisen nyt tuntee yleensä jo takalistossaan. Ja parasta on mielestäni se, että kun lähtee vanhoja kankaita irroittamaan, ei ehkä irtoakaan vain yksi tai kaksi kerrosta. Joku muukin on saattanut ajatella, ettei vanhaa kannata irroittaa, uutta vain päälle, onhan se penkki pehmeempi istua kun on useampi kangas kankkujen alla.

Seuraavat päivät vietettinkin ompelimossa. Se on itselleni hyvin tuttu paikka. Olenhan aikaisemmalta koulutkseltani vaatturi , ja olen toiminut ompelimo yrittäjänä kohta kahdeksan vuotta.

Harjoittelimme siis erilaisia saumamalleja. Tämä oli ihan mielenkiintoistakin, koska verhoilija käyttää hieman erilaisia nimityksiä joillekin saumoille, kuin ompelija. Ja siitä on aikaa kun olen saanut pikatikki koneella ommella. Se on IHANAA. =) 

Tässä harjoiteltiin kaavojen käyttöä ja huomioitiin miten huipputärkeää on, että kankaisiin on merkitty ompelumerkit kunnolla. Myös ompelujärjestys on tällaisissa palapeli kappaleissa hyvin tärkeää.

Lisää kaavojen kanssa harjoittelua ja kankaan leikkuuta, tavoittena saada aikaan KAPPATYYNY. Ja kyllähän se siltä näyttää. Nimensä se on saanut tyynyä kiertävästä kapasta. Tämä harjotus saa vihaamaan kulmien ompelua, jos ei jostain syystä niistä vielä ollut muodostanut mielipidettä. Huonollakin matikalla laskettuna, tässä saa ommella kahdeksan kulmaa. Tulevat siis tutuiksi. Kulmien lisäksi tässä saatiin harjoitella vetoketjun ompelua ja asennusta. Niille joilla vetoketjun ompelu on vähän kirosana, haluan sanoa että valmistettavaan työhön vetoketjun ompelu on ihan mukavaa, inhottavaksi se muuttuu kun vetoketju pitää uusia. Tämä on vielä kevyt versio T-TYYNYSTÄ, jonka kuva tulee tässä hieman alempana.

Koska koskaan ei voi yliharjoitella mitään. Niin tässä muutama pussukka joissa saatiin käyttää omaa luovaa mielikuvitusta. Tulee ompelukone ja vetoketjut tutuiksi, jos ei viel niin ollut.

Ja sitten se T-TYYNY. Tätä leikatessa tuli vastaan, että olin nuo aikaisemmat harjoitukset leikannut kuten vaate-alalla on tapana, eli kangas kaksin kerroin oikeat puolet vastakkain. Noh, niinhä ei verhoilijat sitten teekään. Eli kangas leikataan yksinkertaisena ja oikealta puolelta, mikä helpottaa kuvioiden kohdistamista, mikäli niitä on valitussa kankaassa. Opin siis uutta!!

Koska minulla on jo jonkin verran aiempaa kokemusta ompelusta, sain tehtäväksi tässä tyynyssä ommella saumoihin tereet.  Muutenhan tämä on työjärjestykseltään ja ompelultaan samanaien kuin kappatyyny, mutta tyynyn muoto (T) ja saumaan ommeltava tere, lisäsivät hieman vaikeutta. Mukava harjoitus, Ei ihan K5, kuten ope sanoi. Ja olen samaa mieltä, tällaista joutuu vielä hiomaan.

Tässä T-tyyny ihan sisätyynyn kera.

Jokaisen ompelijan luotto apulainen, NEULATYYNY.

Tämän harjoituksen kanssa päästiin jo kokeilemaan liimaamistakin. Ja olihan tökötti. En ole aiemmin juurikaan erikeepperiä kummemmalla mitään liimaillut. Perus paperi askartelua ja tämän liiman haju kyllä ei yhtään pistänyt ihmettelemään miksi liimausta varten on ihan oma tilansa. Hieman rispaantuvia reunoja törröttää, mutta muuten ihan sievä kumppani. Niin juu, ja sisällä tässä ei sitten olekaan vanua, vaan meriheinää. Siinäkin uusi tuttavuus.