Syväheftaus

 Karonidonta, syväheftaus, syvänapitus, rakkaalla lapsella on monta nimeä sanotaan. Näistä nimityksistä syvänapitus kuulostaa kaikkein tutummalta ja kuvaavimmalta.  Tähän harjoitukseen lähdin tietämättä mistään mitään.  Työ osoittautui kiinnostavaksi ja matemaattisten laskujen myötä hieman haastavaksikin, mutta kaikesta selvittiin. Ensin tehtiin harjoitustyö, jonka jälkeen arvioitava heftaus. Arvioitavaan työhön sai tuoda oman huonekalun, jos halusi ja minähän halusin. Olohuoneen rahini sai siis näin uuden elämän. 

Harjoitustyöhön tarvittiin: vanerilevy, vaahtomuovia, limiä, pahvia, kangasta, nappeja, napituslankaa

Tästä alkaa, karojen piirtäminen

 Työ aloitetaan piirtämällä karot halutun kokoisena pahville. Tässä on hyvä käyttää vaikka nappeja apuna kun suunnittelee karojen paikkoja. Tästä tulee havainnollistaminen hieman myöhemmin kun esittelen arviontityön tekoa. Harjoituksessa oli kaikki mitat annettu jo valmiiksi, joten piirtäminen oli helppoa, sen kun veteli viivottimella viivoja. Pahviin tehtiin reiät nappien kohdille, joiden avulla saatiin nappien paikat siirrettyä vaahtomuoviin ja vaneriin helposti. Reiät olisivat voineet olla isommatkin kuin mitä tein, koska tarpeeksi teräväkärkistä ja ennenkaikkea pitkäkärkistä tussia ei oikein tahtonut löytyä. Mutta jotenkin siinä onnistuin. 😆

Liimausta

 

Kun pahville on saatu kaikki oikeat viivat oikeisiin paikkoihin, siirretään tiedot vanerille ja vaahtomuoviin. Harjoitustyössä tehtiin vaahtomuoviin viistot kaikkiin reunoihin ja tuettiin ne limillä (musta tavara vaahtomuovin ympärillä kuvassa), että reunat eivät painu ihan kasaan. Sitten porataan reiät nappilangoille vaneriin ja koverretaan vaahtomuovista palat pois jotka ovta n. 1cm isommat kuin nappi joka koloon pitäisi napittaa. Vaahtomuovi liimataan vaneriin, ja toivotaan että reiät ovat kohdakkain. 😅 Koko komeuden päälle vielä vanukerros, josta revitään reiät näkyviin.

 

Valmis pohja kankaalle

Ja koska matemaattiset kuviot on vaan niin kivoja, tehdään ne uudelleen. Tällä kertaa kankaalle.

Ei näin...

...Vaan näin

 

 

 

 

 

 

 

Joo, tässä tuli pieniä ongelmia. 😅 Ymmärsin, että sama kuvio joka piirrettiin pahville tehdään nyt kankaalle, no joo periaatteessa, mutta isompana. Kun ei kerralla opi niin pitää tehdä kahdesti. Onneksi oli erivärisiä liituja, niin piirtelin uudestaan vanhojen päälle, siellä on nyt kankaan alla taidetta. 

Kuvioon laskettiin uudet varat, jotta kankaalla on tilaa laskostua nätisti kuoppiinsa, melkein tuli iso moka, onneksi opettaja oli tarkkana vieressä.

Sitten vaan aletaan napittamaan.

nappilangat pujotettuna

Alkuun aika sekavan näköinen homma, pitkään nappilankaan pujotetaan puoliväliin napin kanta, sitten pujotetaan molemmat langanpäät vanerin, vaahtomuovin ja kankaanläpi toiselle puolelle. Näin käydään kaikki reiät läpi. Kun kaikki nappilangat on pujotettu, laitetaan niihin, ylläri ylläri: NAPIT.

 

Nappeja

Nappeja kiristellään ja vekkejä muovaillaan loputtomiin asti, tai kunnes on itse tyytyväinen, tai kun ei vain enää jaksa hieroa niitä paremmin. Tähän vaiheeseen saa kulumaan aikaa ihan niin paljon kuin haluaa, eikä siltikään saa valmista aikaan. Mutta sitten kun on siinä vaiheessa että voi luovuttaa, nidotaan kangas verhoiluoppien mukaan alapuolelle kiinni. Samalla on hyvä katsoa, että reunan yli tulevat laskokset ovat samansuuntaiset ja suorat.

Ja lopputulos on jotakuinkin tässä.

 

Siinä oli harjoitustyö. Sitten varsinaisen näyttötyön kimppuun.. 😱

Kohde, olohuoneen jakkara, rahi

Ikean lemmikkirahi, joka ei kelvannut meidän kissoille. Päällisiä tässä on ollut jo kolme, kuvassa oleva on se kolmas. Olen aina lasten sotkettua tehnyt vain uuden, vaikka kaikki päälliset ovatkin olleet irrotettavia, vanukaskaan ei enää jossain vaiheessa irtoa vaikka kuinka pesisi. 😁 Nykyään jakkara toimii rahina omassa käytössä, joten uskallan laittaa vähän parempaa kangasta ja panostaa verhoiluun, kun ei ole vaarana, että rahi sotkeentuu vanukkaaseen.

 

Suunnittelua

Tähän työhön tuli eriverran karoja kuin harjoitukseen, joten oli otettava se nappikikka käyttöön, josta aiemmin puhuin. Meni viivat silmissä aivan sekaisin ja kolmannen kerran kun kumitin, oli pakko ottaa apuja käyttöön. Kun nappien paikat oli selvillä, oli piirtäminen helppoa.

Valmis suunnitelma

 

Vaahtomuovien liimaus

 

 

Toisin kuin harjoituksessa, tähän en laita limiä. Pohja on ikäänkuin laatikko nurinperin, joten reunat ovat jo aika tukevat, toisekseen rahilla ei juuri istuta, vaan pidellään vain jalkoja, joten ylimääräiseen tuentaan ei oikein ole tarvetta. Liimasin vain vaahtomuovia joka reunaan. 

Piirtelyä kankaalle

Valmiit napit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä kertaa onnistuin heti tekemään kankaan piirrokset oikein, eli oppi oli mennyt perille. 👍 Tein kokoa isommat napit kuin harjotuksessa, mutta en suurentanut vaahtomuovin koloa, tilaa jäi mielestäni ihan tarpeeksi kankaalle, ja nappi täyttää kivemmin kolon pohjan. Kangas on myös hieman ohuempi kuin harjoituksessa, joten en usko ongelmia tulevan.

Luisusolmu

Nappien paikat hahmottuvat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vaiheessa homma sujui jo mallikkaasti, koska yksi työ on jo takana. Ongelmia tuli vasta, kun aloin nitomaan kangasta pohjaan paikoilleen. Reunat ovat todella korkeat, ja kulmiin jää todella paljon kangasta, enkä oikein tiennyt miten ne pitäisi asetella. Päädyin leikkaamaan ylimääräistä paljon pois ja sitten ompelin käsin kulmien saumat. Kävi ilmi, etten ollut tarpeeksi rohkea ja kulmia olisi voinut kiristää vielä enemmän, että olisivat muotoutuneet paremmin. Arvio oli hieman rankka, koska ei ollut selvää mitä kaikkea olisi pitänyt ottaa huomioon ja noista roikkuvista kulmista rokotettiin kovasti. Vaikka olinkin tyytyväinen itse rahiin ja loputulokseen jäi tästä hieman inha jälkimaku. Rahi on kuitenkin kotona paikoillaan ja käytössä, ja ehkä jokupäivä korjaan ne kulmat siistemmiksi.

Valmis rahi, H3